Puhutaan Lauran kans just faces ala-asteen päiväkirjoista ja rupesin miettii et missäköhän mun kaikki päiväkirjat siltä ajalta on! Haluisin niin lukee niit pitkäst aikaa ja miettii et kui tyhmä on ollu joskus :D Olis niin mahtavaa lukee taas pitkäst aikaa niit :)
Tosa olin tosiaan viikon kriparilla (kristinoppileiri) ohjaajana ja viikko meni aluks tosi hitaasti ja inhottavast sit siin joskus keskiviikkona tai tiistaina ku Tomas lähetti mul viestin ni mul tuli kauhee ikävä ja kyyneleet rupes valuu poskii pitki ku oltii parhaillaan syömäs lounasta. Oli kyl niin vaikeet olla niin kaukaa toisest ja oli ihan hirvee ikävä. Ruokailun jälkee sit onneks sain kasattuu itteni ja soitin ja juttelin kaikkee mukavuuksii ja sit mieli parani taas :) Loppujen lopuks leirin vika päivä oliki ja sit meil oli viimeinen leikki, perinteinen halipiiri joka nostaa kaikki tunteet pintaa ja kauhee ikävä tulee siinä vaiheessa jo vaikka on kaverietten kans siinä kuitenkin. Sillonki perjantaina ku oltiin sit turkulaiset takas Turussa ni en pystyny jäämään odottamaan et kaikki leiriläiset on päässy omiin kyyteihin kotiin päin ku oli ihan hirvee ikävä Panuu ja Mettaa (ohjaaja kavereita) Panu on Lopelta ja Metta Jämsästä ja sit ku on niin pitkä matka sinne ni ei ihan helpolla sinne pääse. Tai siis pääsee mut täytyy mennä junal tai bussil tai jollai, mut siis ihan hirvee ikävä niitä. En kestä, ihan sairaan haikee fiilis vieläki vaik leirin lopusta on jo viis päivää. Voi että niin kamala ikävä! Panuki on mulle ku rakas veli, ihan hirveetä ja sit ku se asuu nii kaukanaki :( Ja Metta kans, vaik näin enne tätä leirii viimesks '09 kriparil mut silti niin rakas ihminen et en vaan kestä :( mut sovittiin kyl et nähdään täs joku päivä ennen ku koulut alkaa ja näin Metan kans :) Panuki menee ens vuon ehkä armeijaa ja näin..
Ja toinen biisi minkä sanat kuvaa hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti